perjantai 20. marraskuuta 2015

Pitkästä aikaa


Huhhuh nyt voi sanoa, että aikaa on kyllä kulunut ihan reilusti viime postauksesta. Pahoitteluni tästä en vaan ole millään taas ehtinyt istua kunnolla koneen ääreen, eikä kuviakaan ole ollut. Viime sunnuntaina niitä vasta saatiin edes muutama, vaikkakin nekin hyvin huinolaatuisia ja sumeita, kun oli tullut jo sen verran pimeä eikä salamaa oikein viittinyt käyttää.

Viime sunnuntaina siis päädyimme Jennan kanssa hyppäämään muutamaa pikku estettä. Kenttä oli sen verran märkä ja hiekka irtonaista, ettemme viitsineet mitään kunnon esteitä rakennella, vaikka kuinka tekikin mieli. Emme kuitenkaan halunneet vaarantaa sitä että hevoset likastuisi irtonaiseen hiekkaan, että päädyimme tulemaan vain muutamaa estettä. Esteiden korkeudet pysyivät myös matalina kentän vuoksi.





Nyt kun tosiaan syksy ja talvikin pian on jo tullut ei pian pääsekkään enää hyppäämään samalla lailla kun kesällä. Pitkä tauko tuleekin varmaan taas harmillisesti kentän jäädyttyä. Harmittaa aina keväällä kentän sulettua aloittee hyppääminenkin melkein kokonaan alusta kun hevosilta puuttuu lihakset ja kunto talven viikkojen kävelyn jälkeen. Toivottavasti siis tulisi edes sen verran lunta, ettei kenttä olisi pelkkä iso luisteluareena vaan siinä voisi edes käydä kaikki askellajit läpi jos ei sen enempää. Nyt syksylläkin hyppääminen on hyvin hankalaa kun kenttä on tosiaan niin märkä ettei uskalla mitään kunnolla oikein tehdä. Voi kun kaipaan jo kesää!

No mutta nyt itse postauksen aiheeseen. Laitoimme kentälle siis vain muutaman pienen kavaletin ja laskimme yhden jo valmiin pystyn kuuteenkymmeneen senttiin aluksi. Aloitimme tulemalla maassa olevaa kavalettia ravissa ja laukassa. Kun tälle saatiin tultua hyvässä ja pyörivässä laukassa ruvettiin tulemaan pystyä ympyrällä ensin vasempaan suuntaan. Tässä Laura oli aluksi hieman laiska eikä olisi oikein jaksanutkaan enää laukata ja hidastikin melko lailla aina esteelle. En viitsinyt sitä kovin paljoa työntääkkään ettemme päätyisi nokillemme, mutta kun se tuli sen muutaman kerran kohtuullisen hyvin, vaihdoin suuntaa. Oikeaan kierrokseen esteen ylitys olikin huomattavasti haastavampaa neidin mielestä eikä jalat meinannut millään nousta. Muutamaan otteeseen tulimmekin melko pohjaan, mutta hyvin nousi siletäkin sentään hyppy, eikä puomit sentään kolissut. Pari kertaa ajauduimme myös todella reunaan esteelle, sillä Lauralla on aina ollut tapana oikeassa kierroksessa (sen vaikeammassa kierroksessa) hypätä esteet todella vinoon ja oikeasta reunasta, jonka seurauksena meillä on joskus tolpatkin kaatuneet. Tällä kertaa ei onneksi sentään niin reunasta menty.


Kuvien laatu on tosiaan vähän mitä on tälläkertaa pahoitteluni siitä D:




Mielenkiintoinen lakseutumistyyli Laura ':D



Oikeassakin kierroksessa saatiin kuitenkin pienen työn ja taiston jälkeen laukka pyörimään, askeleet osumaan ja esteellekkin tultiin suoraan. Tämän jälkeen estettä nostettiin vielä 80cm, jotta jalat sataisiin vielä vähän aktiivisemmiksi. Tästä olikin apua ja jalat alkoi pikkuhiljaa nousemaan paremmin. Muutaan otteeseen ne tosin vielä hieman lerpotti, mutta lopuksi saatiin kyllä muutama oikein hyväkin hyppy. Lopuksi tulin 80cm pystyn vielä toisesta suunnasta muutamaan kertaan ympyrällä. Nämä hypyt oli todella hyviä ja siihen oli hyvä lopettaa.


Ärsyttävän epätarka tämäkin kuva! :(
Hyvinhän Laura hyppäsi ottaen huomioon muutaman viikon hyppy tauon ja märän pohjan. Tyytyväinen olin todellakin! Saas nyt kyllä nähdä milloin päästään seuraavan kerran hyppäämään. Toivottavasti vielä edes muutamaan otteeseen ennen pakkasia. Pientä rataharjoitusta kaivattaisiin meinaan vielä meidän osallemme. Hankin nimittäin muutama viikko sitten itselleni e-kilpaluvan, niin että jos sitä jossain välissä ehtisi vielä kisoihinkin osallistua. Ken tietää! Kisakentät kiehtovat nimittäin minua kovasti. Olen niin kilpailuhenkinen ettei mitään tolkkua! :D Ja nyt kun homma sujuu ja treeniä on alla, olisi se palkitsevaa päästä vähän testaamaan mihin meistä on ja onko treeni oikeasti tuottanut tulosta. No ehkä vielä joku päivä ;)

tiistai 29. syyskuuta 2015

Estevalmennus

Moikka! Ei ole taas hetkeen tullut kirjoiteltua, mutta nyt vihdoin on hetki aikaa paneutua bloginkin pariin, joten kirjoittelen tässä teille postauksen viikonlopun estevalmennuksesta. Vihdoin saimme nimittäin Jennan kanssa raahattua itsemme valmennukseenkin. :'D Muutama viikko ollaan tässä meinaan nyt hypelty keskenämme pieniä mielen virkistys hyppyjä, kun ei sitä itsekseen viitsi kauheasti treenata, ettei tule suurempia ongelmia. :D Hyvinhän kaikki on itsekksemme hypätessä mennyt, mutta valmentajan läsnäollessa tulee jotenkin aina vain turvallisempi olo, niinkuin mikään ei voisi mennä pieleen. xD Vaikka toki näinhän ei ole ja se tulikin tällä kertaa valmennuksessa koettua...

Esteet kentällä meillä oli aikalailla samalla tavalla kuin useasti ennenkin. Alapitkällä sivulla yksi pysty, yläpitkällä sivulla sama pysty-okseri suhteutettu kuin ennenkin, kaarevilla urilla kavaletit ja keskellä yhden laukan sarja. Mitään uutta ei siis ollut luvassa, joten melko varmoin mielin valmennukssen lähdimme.

Verkassa Laura tuntui liikuvan ihan hyvin, vaikka hieman löysä olikin. Aluksi tultiin heti kahta kavalettia ravissa ja laukassa jonka jälkeen siirryimme kaareville urille eli kavaletti-okseri ja kavaletti-pysty linjoille. Heti kun aloimme näitä tehtäviä tekemään tunsin välittömästi miten löysä Laura oikeasti oli. Se ei oikein jaksanut laukata, niin että kavaleteille tultiin aina erittäin löysinä sentään yli päästiin, mutta hyvin vaivalloisesti. Tämän jälkeen oli todella hankalaa saada ratsastettua hyvä tie okserille tai pystylle kun ei heppa meinannut millään liikkua, joten tultiin aina melko pohjaan ja askelia tuli enemmän kuin tarkoituksena oli.

                                                     Hienosti äiti kuvannut kun puuttuu multa puolet päästä! xD






Siirryimme seuraavaksi kaarevilta urilta linjaan, eli tulimme okseria ja pystyä peräkkäin. Tässä sai taas tehdä kunnolla töitä, jotta päästiin toisenkin esteen yli. Ensimmäiselle esteelle Laura aina meinaan tuli hyvin, mutta toiselle tultiin aina liian pohjaan ja laiskasti. Väliin tuli myös aina kuusi laukkaa, kun tarkoituksena oli tulla linja viidellä. Muutaman yrityksen jälkeen saatiin väliin kuitenkin oikea määrä laukkoja ja hyviäkin hyppyjä tuli sarjan 2. esteellekkin.










Tästä siirryttiin ahtaammalle sarjalle. Kyseinen sarja on tuottanut meille ennenkin ongelmia ja niin kävi tälläkin kertaa. 50-60 senttisenä sarjassa ei ollut mitään ongelmaa. Paikat osuivat kohdalleen ja molemmat olivat ihan mukana ja menossa. Kuitenkin kun sarjaa myöhemmin nostettiin tuli meille hieman ongelmia. Laura ei meinaan millään olisi jaksanut laukata kolmitahtisesti vaan laahusti, minkä johdosta paikat menivät aivan mönkään ja minultakin loppui virta kun sai koko ajan olla hoputtamassa ja hyppyihinkin olisi pitänyt mukaan päästä...







Otimme väliin vielä pienen radan. Jossa ensin tultiin kaarevalinja eli kavaletti okseri, siitä jatkettiin alapitkänsivun pystylle, mistä yhden laukan sarja, siitä kunnolla aidalle, jotta sai tehtyä tien okseri-pysty linjalle ja vielä sen jälkeen alapitkänsivun pysty. Radasta ei koitunut meille mitään suurempia ongelmia ja kaikista esteistä päästiin yli eikä pudotuksiakaan muistaakseni tullut.

Mihis se pää taas jäi? xD




Tämä ravi! <3


Iloisena radan jälkeen :D
Lopuksi työskentelimme vielä hieman yhden laukan sarjalla toisestakin suunnasta. Nyt sarjaa siis nostettiin ja meidän ongelmat alkoivat. Laura tuli nimittäin niin laiskana esteille, että aina lähdettiin joko liian kaukaa tai läheltä. Niimpä en siis päässyt hyppyihin aina mukaan tai menin liian edelle. Tämän seurauksena Laura kielsikin kerran sarjan toiselle osalle niin, että olin tippua, mutta pääsin onneksi ajoissa nojaamaan taakse. Tästä syystä sainkin raipan vielä käteen, vaikka kannukset jalassa jo olivatkin. Sen jälkeen lähti Laurakin liikkumaan kun ymmärsi, ettei koko homma ollut vain leikkiä. Loppuun saatiin siis muutama hyvä lähestyminen sarjalle sujuvassa reippassa laukassa ja vaikka nämäkin pari hyppyä lähti kaukaa pääsin minäkin mukaan ja Laura hyppäsi kuuliaasti, joten tähän oli hyvä lopettaa tällä kertaa.


Kyllä se hyppy sieltä näköjään nousee vaikka ihan pohjaan tulikin :-D


Hyvä esimerkki siitä kun en pääse mukaan ja oon vaa sillee "wait whaaaatttt...!" xD

Superman!!

Huh yli päästiin :')

"Kai se on ihan ok jos mä ponnistan mami jo täältä?"

"Enköhän mä tonne toiselle puolelle yltää vaikka lähdin kaksi metriä ennen estettä....?"


Juu että semmonen valmennus tällä kertaa! Ylpeä olen kuitenkin kun Laura jaksoi mun sähläilyjä niin hyvin ja korjasikin mun virheet muutamaan otteeseen :'D. On se ihana! <3

lauantai 12. syyskuuta 2015

Säikkyponien maastokoulu

Moikka taas! Hetkeen ei oo taas tullu kirjoteltua, mutta nyt ois vihdoinkin jotain mistä kirjoitella. Nimittäin keskiviikkona lähdettiin Jennan kanssa ihan sponttaanisti vain maastoon. Ensin mentiin kyllä hetki kentällä, että hepoista saatiin liika energiat pois, sillä Vendilläkin oli alla pari vapaa päivää kun Jenna oli kipeänä.

Verkattiin hepat siis alkuun ihan rennosti kentällä kaikissa askellajeissa. Mitään liika energioita ei kummallakaan näyttänyt olevan, joten ihan hyvillä mielin oltiin maastoon lähdössä. Sain kaiken lisäksi vielä äidinkin lähtemään mukaan kameran kanssa. Suuntana oli siis tien toisella puolella olevat hiekkatie maastot.



Heti alkuun kun tallipihasta lähdettiin säikkyi Vendi jo puuta... No hyvä alku maastoilulle :'D. Tästä kuitenkin selvittiin kun äiti hieman nappasi ohjasta kiinni ja talutti pelotuksien ohi. Tien yli mentiin kuitenkin ilman ongelmia. Pari pelotusta matkan varrelta kuitenkin vielä löytyi joten me siirryttiin Lauran kanssa eteen jottei Vendi olisi niin kauhuissaan :DD. Lauran pelotukseksi edessä kuitenkin häämötti pian lehmä aitaus. Laura siis pelkää lehmiä... Noh äiti nappasi hieman ohjasta kiinni ja ohi mentiin ongelmitta.





Kun poikkesimme tieltä pienelle metsäpolulle rentoutui molemmat hevoset heti. :D Taitaa olla metsässä meno molempien mieleen :p




Polku oli kuitenkin vain oikotie, joten matka jatkui kohta taas hiekkatiellä.


Kun lehmät tulivat taas näkyviin alkoi Lauraa taas hieman jänskättämään. Tälläkin kertaa päästiin kuitenkin ohi pienellä avustuksella maastakäsin.

Kotiin päin mennessä oli Laura jo täysin rento, eikä taluttajaakaan tarvittu enää lainkaan. Otettiin siis ravipätkäkin ja rennosti liikkui hepat. Tien ylikin Laura käveli ihan muinamiehinä eikä mikään enää pelottanut.



Söpöin ilme ikinä!!! <3



Laura tykästyikin napsimaan matkanvarrelta kaisloja evääksi :D 






Näihin fiiliksiin oli kiva lopettaa maastolenkki. Me ei Lauran kanssa meinaan olla mikään paras maastopari. Laurakun pelkää vähän kaikkea varsinkin jos sitä alkaa työntämään. Siksi maastoilut on nyt taas jääneet hieman vähemmälle. Maastokamuakaan ei ole lähiaikoina ollut niimpä ollaan tyydytty vain kentällä häärimiseen.


Maastoilu on kuitenkin yksi lempipuuhistani ja tekee hyvää hevosellekkin. Heti torstaina käytiinkin siis Jennan kanssa kävelemässä loppukäynnit taas maastossa. Tällä kertaa menimme kuitenkin vain tallin takana olevaan metsään, josta ratsastimme samaa metsätietä pitkin alas laitumille, missä Laurakin oli kesän aikana. Laura käveli siis edellä ihan rentona kun on reittiä kulkenut niin monta kertaa ennenkin. Otettiin itseasiassa pellollakin muutamat ravi ja laukka pätkät kun oli hepat niin kivasti. Tästäkään ei koitunut mitään ongelmia! Olin taas niin täynnä onnea ja ylpeyttä! <3 Maastossa laukkailut eivät meinaan ole olleet meidän parhaaksemme viime kerroilla, kun joka kerta on pukkeja tullut. Nyt kuitenkin vaikka mentiin ensimmäistä kertaa pellolla laukkasi Laura vain ihan rennosti eteenpäin ja kuunteli apuja täydellisesti! Ylpeä olen siis :))



Nyt päätinkin, että meillä alkaa nyt Lauran kanssa maastokoulu elikkä maastoon aijotaan mennä nyt säännöllisesti ainakin kerran viikossa ja loppukäynnit useamminkin! :)