Säikkyponien maastokoulu

Moikka taas! Hetkeen ei oo taas tullu kirjoteltua, mutta nyt ois vihdoinkin jotain mistä kirjoitella. Nimittäin keskiviikkona lähdettiin Jennan kanssa ihan sponttaanisti vain maastoon. Ensin mentiin kyllä hetki kentällä, että hepoista saatiin liika energiat pois, sillä Vendilläkin oli alla pari vapaa päivää kun Jenna oli kipeänä.

Verkattiin hepat siis alkuun ihan rennosti kentällä kaikissa askellajeissa. Mitään liika energioita ei kummallakaan näyttänyt olevan, joten ihan hyvillä mielin oltiin maastoon lähdössä. Sain kaiken lisäksi vielä äidinkin lähtemään mukaan kameran kanssa. Suuntana oli siis tien toisella puolella olevat hiekkatie maastot.

Heti alkuun kun tallipihasta lähdettiin säikkyi Vendi jo puuta... No hyvä alku maastoilulle :'D. Tästä kuitenkin selvittiin kun äiti hieman nappasi ohjasta kiinni ja talutti pelotuksien ohi. Tien yli mentiin kuitenkin ilman ongelmia. Pari pelotusta matkan varrelta kuitenkin vielä löytyi joten me siirryttiin Lauran kanssa eteen jottei Vendi olisi niin kauhuissaan :DD. Lauran pelotukseksi edessä kuitenkin häämötti pian lehmä aitaus. Laura siis pelkää lehmiä... Noh äiti nappasi hieman ohjasta kiinni ja ohi mentiin ongelmitta.

Kun poikkesimme tieltä pienelle metsäpolulle rentoutui molemmat hevoset heti. :D Taitaa olla metsässä meno molempien mieleen :p

Polku oli kuitenkin vain oikotie, joten matka jatkui kohta taas hiekkatiellä.

Kun lehmät tulivat taas näkyviin alkoi Lauraa taas hieman jänskättämään. Tälläkin kertaa päästiin kuitenkin ohi pienellä avustuksella maastakäsin.

Kotiin päin mennessä oli Laura jo täysin rento, eikä taluttajaakaan tarvittu enää lainkaan. Otettiin siis ravipätkäkin ja rennosti liikkui hepat. Tien ylikin Laura käveli ihan muinamiehinä eikä mikään enää pelottanut.

Söpöin ilme ikinä!!! <3

Laura tykästyikin napsimaan matkanvarrelta kaisloja evääksi :D 

Näihin fiiliksiin oli kiva lopettaa maastolenkki. Me ei Lauran kanssa meinaan olla mikään paras maastopari. Laurakun pelkää vähän kaikkea varsinkin jos sitä alkaa työntämään. Siksi maastoilut on nyt taas jääneet hieman vähemmälle. Maastokamuakaan ei ole lähiaikoina ollut niimpä ollaan tyydytty vain kentällä häärimiseen.

Maastoilu on kuitenkin yksi lempipuuhistani ja tekee hyvää hevosellekkin. Heti torstaina käytiinkin siis Jennan kanssa kävelemässä loppukäynnit taas maastossa. Tällä kertaa menimme kuitenkin vain tallin takana olevaan metsään, josta ratsastimme samaa metsätietä pitkin alas laitumille, missä Laurakin oli kesän aikana. Laura käveli siis edellä ihan rentona kun on reittiä kulkenut niin monta kertaa ennenkin. Otettiin itseasiassa pellollakin muutamat ravi ja laukka pätkät kun oli hepat niin kivasti. Tästäkään ei koitunut mitään ongelmia! Olin taas niin täynnä onnea ja ylpeyttä! <3 Maastossa laukkailut eivät meinaan ole olleet meidän parhaaksemme viime kerroilla, kun joka kerta on pukkeja tullut. Nyt kuitenkin vaikka mentiin ensimmäistä kertaa pellolla laukkasi Laura vain ihan rennosti eteenpäin ja kuunteli apuja täydellisesti! Ylpeä olen siis :))

Nyt päätinkin, että meillä alkaa nyt Lauran kanssa maastokoulu elikkä maastoon aijotaan mennä nyt säännöllisesti ainakin kerran viikossa ja loppukäynnit useamminkin! :)