Estevalmennus

Moikka! Ei ole taas hetkeen tullut kirjoiteltua, mutta nyt vihdoin on hetki aikaa paneutua bloginkin pariin, joten kirjoittelen tässä teille postauksen viikonlopun estevalmennuksesta. Vihdoin saimme nimittäin Jennan kanssa raahattua itsemme valmennukseenkin. :'D Muutama viikko ollaan tässä meinaan nyt hypelty keskenämme pieniä mielen virkistys hyppyjä, kun ei sitä itsekseen viitsi kauheasti treenata, ettei tule suurempia ongelmia. :D Hyvinhän kaikki on itsekksemme hypätessä mennyt, mutta valmentajan läsnäollessa tulee jotenkin aina vain turvallisempi olo, niinkuin mikään ei voisi mennä pieleen. xD Vaikka toki näinhän ei ole ja se tulikin tällä kertaa valmennuksessa koettua...

Esteet kentällä meillä oli aikalailla samalla tavalla kuin useasti ennenkin. Alapitkällä sivulla yksi pysty, yläpitkällä sivulla sama pysty-okseri suhteutettu kuin ennenkin, kaarevilla urilla kavaletit ja keskellä yhden laukan sarja. Mitään uutta ei siis ollut luvassa, joten melko varmoin mielin valmennukssen lähdimme.

Verkassa Laura tuntui liikuvan ihan hyvin, vaikka hieman löysä olikin. Aluksi tultiin heti kahta kavalettia ravissa ja laukassa jonka jälkeen siirryimme kaareville urille eli kavaletti-okseri ja kavaletti-pysty linjoille. Heti kun aloimme näitä tehtäviä tekemään tunsin välittömästi miten löysä Laura oikeasti oli. Se ei oikein jaksanut laukata, niin että kavaleteille tultiin aina erittäin löysinä sentään yli päästiin, mutta hyvin vaivalloisesti. Tämän jälkeen oli todella hankalaa saada ratsastettua hyvä tie okserille tai pystylle kun ei heppa meinannut millään liikkua, joten tultiin aina melko pohjaan ja askelia tuli enemmän kuin tarkoituksena oli.

                                                     Hienosti äiti kuvannut kun puuttuu multa puolet päästä! xD

Siirryimme seuraavaksi kaarevilta urilta linjaan, eli tulimme okseria ja pystyä peräkkäin. Tässä sai taas tehdä kunnolla töitä, jotta päästiin toisenkin esteen yli. Ensimmäiselle esteelle Laura aina meinaan tuli hyvin, mutta toiselle tultiin aina liian pohjaan ja laiskasti. Väliin tuli myös aina kuusi laukkaa, kun tarkoituksena oli tulla linja viidellä. Muutaman yrityksen jälkeen saatiin väliin kuitenkin oikea määrä laukkoja ja hyviäkin hyppyjä tuli sarjan 2. esteellekkin.

Tästä siirryttiin ahtaammalle sarjalle. Kyseinen sarja on tuottanut meille ennenkin ongelmia ja niin kävi tälläkin kertaa. 50-60 senttisenä sarjassa ei ollut mitään ongelmaa. Paikat osuivat kohdalleen ja molemmat olivat ihan mukana ja menossa. Kuitenkin kun sarjaa myöhemmin nostettiin tuli meille hieman ongelmia. Laura ei meinaan millään olisi jaksanut laukata kolmitahtisesti vaan laahusti, minkä johdosta paikat menivät aivan mönkään ja minultakin loppui virta kun sai koko ajan olla hoputtamassa ja hyppyihinkin olisi pitänyt mukaan päästä...

Otimme väliin vielä pienen radan. Jossa ensin tultiin kaarevalinja eli kavaletti okseri, siitä jatkettiin alapitkänsivun pystylle, mistä yhden laukan sarja, siitä kunnolla aidalle, jotta sai tehtyä tien okseri-pysty linjalle ja vielä sen jälkeen alapitkänsivun pysty. Radasta ei koitunut meille mitään suurempia ongelmia ja kaikista esteistä päästiin yli eikä pudotuksiakaan muistaakseni tullut.

Mihis se pää taas jäi? xD

Tämä ravi! <3

Iloisena radan jälkeen :D

Lopuksi työskentelimme vielä hieman yhden laukan sarjalla toisestakin suunnasta. Nyt sarjaa siis nostettiin ja meidän ongelmat alkoivat. Laura tuli nimittäin niin laiskana esteille, että aina lähdettiin joko liian kaukaa tai läheltä. Niimpä en siis päässyt hyppyihin aina mukaan tai menin liian edelle. Tämän seurauksena Laura kielsikin kerran sarjan toiselle osalle niin, että olin tippua, mutta pääsin onneksi ajoissa nojaamaan taakse. Tästä syystä sainkin raipan vielä käteen, vaikka kannukset jalassa jo olivatkin. Sen jälkeen lähti Laurakin liikkumaan kun ymmärsi, ettei koko homma ollut vain leikkiä. Loppuun saatiin siis muutama hyvä lähestyminen sarjalle sujuvassa reippassa laukassa ja vaikka nämäkin pari hyppyä lähti kaukaa pääsin minäkin mukaan ja Laura hyppäsi kuuliaasti, joten tähän oli hyvä lopettaa tällä kertaa.

Kyllä se hyppy sieltä näköjään nousee vaikka ihan pohjaan tulikin :-D

Hyvä esimerkki siitä kun en pääse mukaan ja oon vaa sillee "wait whaaaatttt...!" xD

Superman!!

Huh yli päästiin :')

"Kai se on ihan ok jos mä ponnistan mami jo täältä?"

"Enköhän mä tonne toiselle puolelle yltää vaikka lähdin kaksi metriä ennen estettä....?"

Juu että semmonen valmennus tällä kertaa! Ylpeä olen kuitenkin kun Laura jaksoi mun sähläilyjä niin hyvin ja korjasikin mun virheet muutamaan otteeseen :'D. On se ihana! <3

Säikkyponien maastokoulu

Moikka taas! Hetkeen ei oo taas tullu kirjoteltua, mutta nyt ois vihdoinkin jotain mistä kirjoitella. Nimittäin keskiviikkona lähdettiin Jennan kanssa ihan sponttaanisti vain maastoon. Ensin mentiin kyllä hetki kentällä, että hepoista saatiin liika energiat pois, sillä Vendilläkin oli alla pari vapaa päivää kun Jenna oli kipeänä.

Verkattiin hepat siis alkuun ihan rennosti kentällä kaikissa askellajeissa. Mitään liika energioita ei kummallakaan näyttänyt olevan, joten ihan hyvillä mielin oltiin maastoon lähdössä. Sain kaiken lisäksi vielä äidinkin lähtemään mukaan kameran kanssa. Suuntana oli siis tien toisella puolella olevat hiekkatie maastot.

Heti alkuun kun tallipihasta lähdettiin säikkyi Vendi jo puuta... No hyvä alku maastoilulle :'D. Tästä kuitenkin selvittiin kun äiti hieman nappasi ohjasta kiinni ja talutti pelotuksien ohi. Tien yli mentiin kuitenkin ilman ongelmia. Pari pelotusta matkan varrelta kuitenkin vielä löytyi joten me siirryttiin Lauran kanssa eteen jottei Vendi olisi niin kauhuissaan :DD. Lauran pelotukseksi edessä kuitenkin häämötti pian lehmä aitaus. Laura siis pelkää lehmiä... Noh äiti nappasi hieman ohjasta kiinni ja ohi mentiin ongelmitta.

Kun poikkesimme tieltä pienelle metsäpolulle rentoutui molemmat hevoset heti. :D Taitaa olla metsässä meno molempien mieleen :p

Polku oli kuitenkin vain oikotie, joten matka jatkui kohta taas hiekkatiellä.

Kun lehmät tulivat taas näkyviin alkoi Lauraa taas hieman jänskättämään. Tälläkin kertaa päästiin kuitenkin ohi pienellä avustuksella maastakäsin.

Kotiin päin mennessä oli Laura jo täysin rento, eikä taluttajaakaan tarvittu enää lainkaan. Otettiin siis ravipätkäkin ja rennosti liikkui hepat. Tien ylikin Laura käveli ihan muinamiehinä eikä mikään enää pelottanut.

Söpöin ilme ikinä!!! <3

Laura tykästyikin napsimaan matkanvarrelta kaisloja evääksi :D 

Näihin fiiliksiin oli kiva lopettaa maastolenkki. Me ei Lauran kanssa meinaan olla mikään paras maastopari. Laurakun pelkää vähän kaikkea varsinkin jos sitä alkaa työntämään. Siksi maastoilut on nyt taas jääneet hieman vähemmälle. Maastokamuakaan ei ole lähiaikoina ollut niimpä ollaan tyydytty vain kentällä häärimiseen.

Maastoilu on kuitenkin yksi lempipuuhistani ja tekee hyvää hevosellekkin. Heti torstaina käytiinkin siis Jennan kanssa kävelemässä loppukäynnit taas maastossa. Tällä kertaa menimme kuitenkin vain tallin takana olevaan metsään, josta ratsastimme samaa metsätietä pitkin alas laitumille, missä Laurakin oli kesän aikana. Laura käveli siis edellä ihan rentona kun on reittiä kulkenut niin monta kertaa ennenkin. Otettiin itseasiassa pellollakin muutamat ravi ja laukka pätkät kun oli hepat niin kivasti. Tästäkään ei koitunut mitään ongelmia! Olin taas niin täynnä onnea ja ylpeyttä! <3 Maastossa laukkailut eivät meinaan ole olleet meidän parhaaksemme viime kerroilla, kun joka kerta on pukkeja tullut. Nyt kuitenkin vaikka mentiin ensimmäistä kertaa pellolla laukkasi Laura vain ihan rennosti eteenpäin ja kuunteli apuja täydellisesti! Ylpeä olen siis :))

Nyt päätinkin, että meillä alkaa nyt Lauran kanssa maastokoulu elikkä maastoon aijotaan mennä nyt säännöllisesti ainakin kerran viikossa ja loppukäynnit useamminkin! :)