Laidunkausi avattu

Täällä meillä päin on vihdoin alkanut ilmat lämmetä, eikä sadakaan enää 24/7! Tätä tallilla juhlittiin päästäen hevoset ensimmäistä kertaa tänä vuonna laitumelle. Sunnuntaina tallin hevoset pääsivät muutamaksi tunniksi laitumelle totuttelemaan vihreään ja maanantaina sitten koko päiväksi. Maanantaina tallin viereisiä peltoja tultiin myrkyttämään, joten pyysin tallinomistajalta jos Laura voisi päästä "alalaitumelle" viiden tallin hevosen kanssa, sillä tallin pihassa tarhaavat hevoset joutuivat jo puolilta päivin sisälle myrkynleviämis vaaran takia.

Laidun ei mahdu yhteen kuvaan se on niin jätti xD

Menin suoraan kolusta moikkaamaan Lauraa ja tarkistamaan, että kaikki oli hyvin laitumella. Olin tallilla puolitoista tuntia ennen kun hevoset otettaisi sisään ja halusin ottaa Lauran itse sisälle nähdäkseni miten se käyttäytyy maastossa. Laitumelle mennään siis pientä metsätietä pitkin enkä ole Lauralla koskaan maastossa ollut, joten hiukan jännitti sen käytös. Laura on ollut edeltävinä kesinä laitumella saman porukan kanssa, joten laitumelle pääsy ei ollut niin suuri muutos loppuenlopuksi eikä reittikään metsän halki ollut mitenkään uusi kokemus. 

Kuva metsätiestä filtterin kera 

Odotellessani tallityöntekijän tuloa, jotta hevoset saataisiin otettua sisälle päätin lähteä käväisemään laitumella. Poikkesin kuitenkin makalla hyvin houkuttelevan näköisiin maastoihin hieman katselemaan millaisia ne olisi kun ei niissä ole ikinä tullut käytyä. Maastot olivat tosi hyvässä kunnossa, eikä mutaiset laisinkaan vaikka satanut on kyllä aika urakalla jonain päivinä. Maastojen epämutaisuus voi kyllä johtua siitä ettei sielä kukaan oikeen koskaan käy lukuun ottamatta lenkkeilijöitä tai muutamaa yksäriä talliltamme, jotka satunnaisesti maastoilevat. Maastossa kävely teki kyllä ihmeitä ja itsekin virkistyin ihan kun oli niin hiljaista, raikas tuoksu ilmassa ja linnut vain lauloivat. :D

Maastojen kävelyn jälkeen poikkesin laitumelle tarkistamaan että kaikki oli ok ja siellähän se Laura lauman keskellä tyytyväisen näköisenä vain napostei ruohoa. Nopeasti oli siis muistunut mieleen vanhat paikat ja laidunkaverit. Nyt meinaan kun olen muutamana iltana mennyt kentälle niin, että sielä on vielä tuntilaiset kävellyt loppukäyntejä on laidunkamuilla aina hirnuttu korvat pystyssä (huom. Laura harvemmin kellekkään hirnuu, eikä näillekkään hevosille olla ennen laiduntamista yhdessä hirnuttu) joka oli ihana huomata kun yleensä on Laura aina ollut hieman pomotteleva, eikä sillä siksi ole niin läheisiä ystäviä ollut. :)

Fish eye kuva (tai mikä ikinä onkaa xD)

Kun haettiin Lauraa ja muita hevosia sisälle juoksivat ne jo vastaan portille ja Laurakin jäi vain seisomaan portille kun muut laukkailivat ympäri laidunta. ;D Laitumelta tallille käveltiin myös oikein hienosti, eikä mitään kyylätty tai säikytty.

 Siellä se Laura katselee tulijaa

Koko lauma koossa

Nyt olen muutamana päivänä Lauran laitumelta hakenut ja eilenkin Lauran kanssa kävelimme jonon ensimmäisinä ja edelleen oli yhtä rauhallinen hevonen mulla talutuksessa! Olen siis sopinut meille maastolenkin sunnuntaille niin että mukaan lähtisi yksi toinen yksäri talliltamme hevosella, joka on tarhannut Lauran kanssa viereisessä tarhassa joten vanhoja tuttuja ollaan. ;) Ehkä näin ensimmäinen yhteinen maasto kerta ei olisi yhtä jännittävä kuin jos yksin mentäisiin. Saas nyt nähdä millainen Laura on kun menen tänään jo puolilta päivin ratsastamaan ja joudun ottamaan sen yksin laitumelta ja muut hevoset jäävät sinne, mutta toivotaan että sekin sujuisi ongelmitta! :'D

Kuvien laatu on muuten taas vähän huonompi kun ei kameraa tallilla mukana ollut niin nämä on nyt taas kännykällä otettu :)

Itsenäistä treeniä

Tämäkin postaus kertoo siis vielä vähän vanhemmista heppa jutuista, mutta tämä sentään viime lauantailta (09.05.) että enää ei niin vanhoista tapahtumista sentään :D. Tämä on todennäköisesti siis viimeinen vanhoista jutuista kertova postaus tai ei mulla ainakaan kuvia ole enää vanhemmilta jutuilta, joten ensi postauksessa ollaan sitten jo ajantasalla ;).

Launtaina siis menin normaalisti tallille noin kahden aikoihin ja nappasin kameran mukaan siltä varalta, että äiti ehtisi muutamia kuvia napsimaan. Hain siis Lauran ensitöikseni sisään ja harjasin ja varustin sen sillävälin kun äiti siivosi tarhaa. Sitten seuraavaksi oli luvassa pikakurssi kameran käytöstä äidille ja sitten vaan kentälle.

Kävelin alkukäynnit suurimmaksi osaksi maasta niinkun mulla on nyt ollut tapana sen jälkeen kun Laura on muutamia kertoja lähtenyt alkukäynneissä pitkinohjin kiitolaukkaa kentän toiseen päähän D:  Muutaman kierroksen jälkeen hyppy selkään ja heti vaan ohjat tuntumalle. Aloitettiin kulma voltilla, jossa heti yritin saada Lauran hyvin sisäpohkeen ympäri. Sitten siirtyminen raviin ja sama juttu, mutta nyt vain tehden voltti joka kulmaan ravissa. 

Edellistä tehtävää tehtyäni noin 10-15 min ajan siirryin miedän "vakkari" voltille oikeaan alakulmaan, jossa istuin harjoitusraviin ja koitin saada Lauran taas hyvin sisäpohkeen ympärille ja myös tekemään rehtiä melko suurta ympyrää, sillä Lauralla on tapana yrittää aina välillä oikaista, joka koituu ongelmaksi laukassa, sillä saadessaan oikaista sen on yleensä helpompi väistää ulko-ohjan tuntuma, jolloin se pukittaa. 

   Tällä ympyrällä nostimme sitten vasemassa sunnassa laukan ja otimme pitkän laukan (n. 3-5min) putkeen, jotta saataisiin se kunto talven jäljiltä taas vähän nousuun. 

 Etukeno soo soo!!

 Sitten sama homma vielä toiseen suuntaan :D

 [mun ilme xD]

Lopuksi ravissa kiemurtelin villä miten sattuu ympäri kenttää pituus ja leveys suunnassa tehden aina väistöt päädyissä, jotta takapääkin saataisiin villä pysymää hereillä loppuun saakka. :)

Lopuksi sitten kunnon taputukset kiitokseksi hyvästä treenistä! 

Huomenna pitäisi toivon mukaan olla estevalmennus jos kaikkien aikataulut sopivat yhteen, että siitä tulossa piakkoin sitten postausta ;p

Kuvailemassa heppoja

Muutama viiko sitten lauantaina päätin tallille lähtiessäni sponttaanisti ottaakkin kameran mukaan kun oli niin nätti ilma että josko niistä hevosista kävisi napsimassa muutamia kuvia. No kävikin niin että innostuin oikeen kunnolla ja kuvailin heppoja yli tunnin kierrellen ympäri tallialuetta tarhasta tarhaan käyden kaikki hevoset läpi. Kuvissa siis tallin hevosia niin yksityisiä- kun tuntihevosiakin, eli Laura siis vain kahdessa viimeisessä kuvassa.

Tällä kertaa vähän kuva painoitteisempi posatus, mutta toivottavasti tämä kelpaa ;)

"Hei mehän osataan tä jo"

Tänään ratsastin Lauran ihan normaalisti enkä aijo teitä nyt tylsistyttää selittelemällä ratsastuksesta normaaliin tapaan, vaan tänään on luvassa vähän erilaista tekstiä.

Eli siis mulla oli ihan perus koulupäivä kahdeksasta kahteen ja menin suoraan koulusta tallille ja jotenkin mulla oli ihmeen hyvä fiilis... Koulussa ei ollut mitään erityistä enkä oikeen tiiä mistä tää mun jännän hyvä olo johtu, mutta ihanan kesäisellä säällä oli varmaan osansa tässä. Päätin tallilla siis ihan hetken mielijohteesta kantaa harjat ulos ja harjatakkin Lauran vaihteeksi pihalla. Tallin seinässä on siis muutama koukku johon hevosen saa sidottua, joten aattelin vaan "että no miksi ei" :D Hain sitten Lauran tarhasta ja sidoin seinään. Aluksi Laura oli vähän ihmeissään kun ei oltu tätäkään ennen kokeiltu, mutta kertahan se enismmäinenkin, vai mitä? :D No kyllä se siitä kun alkujärkystyksestä päästyään Laura vaan syöksyi lähimmälle ruoho tupulle ja jahtas niitä siinä sitten sen verran kun naru antoi periksi.

Vähän on simmut kiinni, mutta tässä kuvassa ikuistettuna ensimmäinen kerta ulkona harjauksessa :)

Meillä on kyllä tapana tehdä kaikki aina omalla tavallamme, joten eikö Lauran sitten pitänytkin päättää ruoan loputtua, että "mähän en tässä enää seiso!" vaan vetäisi oikeen kunnolla päällä ja meidän narun lukko pamahti poikki :O. Hetki meni ennenkun tajusin, että Laura oli vapaana, mutta kivasti se anto vaa ittensä kiinni ja talutin sen talliin. Onnekseni olin kyllä just saanut sen harjattua, että tallissa sitten vaan varusteet niskaan ja kentälle.

 Tällä ilmeellä mamin taustakuvaksi <3

Kirjoitan nyt lyhyesti tästä ratsastuksestakin, kun tuli siitäkin vaan parempi fiilis! Elikkä siis aloin tekemään meidän perus tehtävää, eli kulmiin aina voltit hyvin taivutellen, ja tämä meni hyvin ja ravi oli reipas vaikkakin jalat rupesi vähän raahaamaan Lauralla kun oltiin jonkin aikaa menty. Otin sitten yhdellä voltilla laukkaa molempiin suunttiin, mutta oikeassa suunnassa tuli vaan niin hyvä laukka että käänsin Lauran voltilta uralle pyöristäen kulmia. (Selvennykseksi ei siis olla voitu poistua voltilta tasaisella mentäessä ilman, että Laura saa jossain kulmassa pukkikohtauksen, joten oli ihan huimaa pystyä menemään kenttää kokonaan ympäri, vaikka se muille saattaa vähän hassulta kuulostaakkin on se meille iso askel! :D) Olin niin tyytyväinen Lauraan, että tein saman vielä toiseen suuntaan. Lopuksi ravailin vielä harjoitusravissa ulkouraa pitkin molempiin suuntiin muutaman kierroksen. Ratsastuksesta jäi super hyvä fiilis ja oon vieläkin ihan pilvissä! :DD Oli mukava huomata, että kaikkien niiden tippumisten, epäonnistumisten, kipujen ja kyynelten jälkeen voin vihdoinkin nauttia Lauralla ratsastuksesta! :')

 Lopuksi vielä vähän maistelemaan vihreää ruohoa kiitokseksi hyvästä treenistä! :)

Hehe oon mä kyl art :DD

Oli ehkä vähän turhan oloinen postaus, mutta oli vaan pakko jakaa iloni! ;D

Estetreeniä

Moikka! Ihanaa istua koneella taas pitkästä aikaa kirjoittelemassa heppa jutuista! Siitä on niin kauan kun viimeksi oon blogannut. Viime kerralla innostus loppui aika lyhyeen eikä aikaakaan koulun alettua oikeen jäänyt. Nyt kuitenkin koitan tehdä parhaani, jotta postausta tulisi ainakin kerran viikossa. Alkuun kirjoitan kyllä muutamankin postauksen putkeen, kun on niin hauskoja juttuja tullut tallilla tehtyä ja hyviä kuvia otettua, että olisi sääli jättää ne tävltä pois. Alotan nyt siis päivittelyn vaikka meidän estekehityksestä.

Viime vuonna hyppäsimme vähän epäsäännöllisesti eikä sen takia päästy oikein kehittymään vaan jurrattiin vaan paikallaan. Me hypättiin silloin aina vain jotain 40cm esteitä, koska Lauralla oli myös tapana lähteä aina kiitolaukkaa esteen jälkeen ja pukittaa mut alas. Rakastan kuitenkin hyppäämistä sen jännityksen ja vaativuuden takia ja ajattelin vain että ne lukemattomat tippumiset kuuluivat asiaan ja jatkoin vain. Talven lumen ja pakkasten tultua hyppääminen kuitenkin jäi kovan kentän takia. Joskus mentiin pieniä maa puomeja, mutta ei sen enempää ja lopuksi se jäi kokonaan.

(Anteeksi huono iphone laatu)

Keväällä kuitenkin päätin että nyt me otetaan härkää sarvista kiinni ja pukit saa luvan jäädä pakkasten mukaan. Kun kelit siis lämpenivät yli 10 asteeseen oli kenttä jo täysin sula tuli vastaan kuitenkin muita ongelmia; ei pystytty laukkaamaan kun Laura taas joko pukitti mut alas tai heilutti päätä niin että ohjat lähti kädestä. Ratkaisuksi kävin valmennuksissa viikon ajan joka päivä, jotta näistä ongelmista päästäisiin. Loppua kohden alkoi valoa jo näkyä ja mulla rupes peppu pysymään penkissä hurjimmissakin pukeissa. Pään heilutuksetkin alkoi jäämään kun Laura turhautui siihen että pysyin kyydissä ja saatiin valmentajan avulla ne kädetkin pysymään alhaalla.

Kaiken urakoinnin jälkeen neljä viikkoa sitten alotettiin hyppääminen. Valmennukseen meidän seuraksi tuli kaverini ponillaan ( http://jennavendi.blogspot.fi/ ). Meno oli vauhdikasta, joka oli ymmärrettävää niin pitkän tauon jälkeen. Pysyin kuitenkin kyydissä ja kaikki meni hyvin! Estekorkeus oli vielä pieni kun ei oltu kumpikaan oikeen talven jälkeen hypätty, että esteet olivat jotain 40-50cm suurinpiirtein. Tästä valmennuksesta mulla ei ole kuvia enkä tehtäviäkään muista enää, mutta meillä oli muistaakseni yksi jumppasarja sekä pysty ja okseri ainakin ja näitä tultiin lopuksi ratanakin.

Seuraavalla viikolla otettiin uusiksi samalla kokoonpanolla, mutta rata oli eri. Alapitkälläsivulla oli kaksi kavalettia maa korkuisina joiden väliin ei tullut yhtäkävn laukkaa. Yläpitkälläsivulla taas pysty ja okseri joidenka väliin tuli noin 5 laukkaa jos oikein muistan. Keskellä pituus suunnassa oli taas muistaakseni kolmenesteen jumppasarja innariväleillä. Aloitettiin puomeilla jonka jälkeen tultiin jumppasarjaa.

Tässä kuva meidän seuraavasta tehtävästä. Purppuranpunaiset etseet ovat siis kavaletteja (joita en osannut selittää :D) Eli siis tultiin kaarevaa linjaa kavaletti-pysty vasempaan kierrokseen ja kavaletti-okseri oikeaan kierrokseen, ei siis peräkkäin vaan ensin toiseen suuntaan kerran ja sitten kaverin vuoro tehdä sama ja sitten toiseen suuntaan. 

   Tällä samaisella kerralla pystyä (yksi musta viiva tuossa mahtavassa piirrustuksessani) korotettiin pikkuhiljaa aina 80cm asti, joka on korkein mitä olen Lauralla hypännyt. Tämänkin Laura tuli kuin vanhatekijä (mikä hän onkin), vaikka mä olin ihan kauhuissani :D. 

Seuraavat kaksi viikkoa ollaan menty samanlaisia tehtäviä aina vähän muunnellen niitä, kuten laittaen laukkaa tahdittavat puomit jumppasarjan väleihin ja lisäämällä niihin laukkoja väliin. Tällä viikolla kylläkin hyppykamuna oli Jennan ja Vendin sijaan Lotta ja Poju (http://lottajapoju.blogspot.fi/). En taaskaan saanut tallille kuvaajaa, mutta tätä edeltävällä kerralla raahasin ystäväni Annan tallille meitä kuvailemaan joten tässä nyt muutamia hänen ottamiaan kuvia:

 Mihis ne takajalat jäi?? :D

 "Mä tuun tän ravissa ni sä pysyt mami varmasti kyydissä" :D

 "Noni nyt se tultiin jo ravissa ni voin varmaan tulla sen jo kiitolaukassa kai sä kyydissä pysyt!" :D

 Vähän tuli lähelle :D

No nyt on parempi :)

Ensi viikoksi koitan taas sopia joksikin päiväksi estevalmennuksen ja toivottavasti saisin jonkun meitä vähän kuvailemaankin :p 

Pitkästä aikaa postausta

Nyt ihan yhtäkkiä iski kamala postaus hinku! On tullu kamera otettua tallille mukaan nyt viikon sisällä jo niin useasti että kuviakin olisi! Täytyy nyt vaan löytää joku sopiva aika jolloin ehtii kirjojttamaan muutamankin postauksen kerralla. Tässä pikaisessa postauksessa ajattelin vain ilmoittaa että postauksia tulossa lähiaikoina viimeviikon heppailuista. Tässä vielä vähän esimakua tulevista postauksista ;)

Estevalmennuksesta viimeviikolla. 

Kuvailemassa heppoja. 

Itsenäistä ratsastelua. 

Tästä kaikesta siis lisää toivottavasti pian ;D