Viime vuonna hyppäsimme vähän epäsäännöllisesti eikä sen takia päästy oikein kehittymään vaan jurrattiin vaan paikallaan. Me hypättiin silloin aina vain jotain 40cm esteitä, koska Lauralla oli myös tapana lähteä aina kiitolaukkaa esteen jälkeen ja pukittaa mut alas. Rakastan kuitenkin hyppäämistä sen jännityksen ja vaativuuden takia ja ajattelin vain että ne lukemattomat tippumiset kuuluivat asiaan ja jatkoin vain. Talven lumen ja pakkasten tultua hyppääminen kuitenkin jäi kovan kentän takia. Joskus mentiin pieniä maa puomeja, mutta ei sen enempää ja lopuksi se jäi kokonaan.
(Anteeksi huono iphone laatu)
Keväällä kuitenkin päätin että nyt me otetaan härkää sarvista kiinni ja pukit saa luvan jäädä pakkasten mukaan. Kun kelit siis lämpenivät yli 10 asteeseen oli kenttä jo täysin sula tuli vastaan kuitenkin muita ongelmia; ei pystytty laukkaamaan kun Laura taas joko pukitti mut alas tai heilutti päätä niin että ohjat lähti kädestä. Ratkaisuksi kävin valmennuksissa viikon ajan joka päivä, jotta näistä ongelmista päästäisiin. Loppua kohden alkoi valoa jo näkyä ja mulla rupes peppu pysymään penkissä hurjimmissakin pukeissa. Pään heilutuksetkin alkoi jäämään kun Laura turhautui siihen että pysyin kyydissä ja saatiin valmentajan avulla ne kädetkin pysymään alhaalla.
Kaiken urakoinnin jälkeen neljä viikkoa sitten alotettiin hyppääminen. Valmennukseen meidän seuraksi tuli kaverini ponillaan ( http://jennavendi.blogspot.fi/ ). Meno oli vauhdikasta, joka oli ymmärrettävää niin pitkän tauon jälkeen. Pysyin kuitenkin kyydissä ja kaikki meni hyvin! Estekorkeus oli vielä pieni kun ei oltu kumpikaan oikeen talven jälkeen hypätty, että esteet olivat jotain 40-50cm suurinpiirtein. Tästä valmennuksesta mulla ei ole kuvia enkä tehtäviäkään muista enää, mutta meillä oli muistaakseni yksi jumppasarja sekä pysty ja okseri ainakin ja näitä tultiin lopuksi ratanakin.
Seuraavalla viikolla otettiin uusiksi samalla kokoonpanolla, mutta rata oli eri. Alapitkälläsivulla oli kaksi kavalettia maa korkuisina joiden väliin ei tullut yhtäkävn laukkaa. Yläpitkälläsivulla taas pysty ja okseri joidenka väliin tuli noin 5 laukkaa jos oikein muistan. Keskellä pituus suunnassa oli taas muistaakseni kolmenesteen jumppasarja innariväleillä. Aloitettiin puomeilla jonka jälkeen tultiin jumppasarjaa.
Tässä kuva meidän seuraavasta tehtävästä. Purppuranpunaiset etseet ovat siis kavaletteja (joita en osannut selittää :D) Eli siis tultiin kaarevaa linjaa kavaletti-pysty vasempaan kierrokseen ja kavaletti-okseri oikeaan kierrokseen, ei siis peräkkäin vaan ensin toiseen suuntaan kerran ja sitten kaverin vuoro tehdä sama ja sitten toiseen suuntaan.
Tällä samaisella kerralla pystyä (yksi musta viiva tuossa mahtavassa piirrustuksessani) korotettiin pikkuhiljaa aina 80cm asti, joka on korkein mitä olen Lauralla hypännyt. Tämänkin Laura tuli kuin vanhatekijä (mikä hän onkin), vaikka mä olin ihan kauhuissani :D.
Seuraavat kaksi viikkoa ollaan menty samanlaisia tehtäviä aina vähän muunnellen niitä, kuten laittaen laukkaa tahdittavat puomit jumppasarjan väleihin ja lisäämällä niihin laukkoja väliin. Tällä viikolla kylläkin hyppykamuna oli Jennan ja Vendin sijaan Lotta ja Poju (http://lottajapoju.blogspot.fi/). En taaskaan saanut tallille kuvaajaa, mutta tätä edeltävällä kerralla raahasin ystäväni Annan tallille meitä kuvailemaan joten tässä nyt muutamia hänen ottamiaan kuvia:
Mihis ne takajalat jäi?? :D
"Mä tuun tän ravissa ni sä pysyt mami varmasti kyydissä" :D
"Noni nyt se tultiin jo ravissa ni voin varmaan tulla sen jo kiitolaukassa kai sä kyydissä pysyt!" :D
Vähän tuli lähelle :D
No nyt on parempi :)
Ensi viikoksi koitan taas sopia joksikin päiväksi estevalmennuksen ja toivottavasti saisin jonkun meitä vähän kuvailemaankin :p
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti