Mailman huonoin tuuri

Argh... siis kuten otsikostakin näkee mulla kavi taas mailman huonoin tuuri. Maanantaina tallille palatessani iloisena ja pirteänä lähdin hakemaan muutaman muun tytön kanssa hevosia laitumelta, missä Laurakin oli siis ollut viikonlopun kun olin Helsingissä. Hevosen kiinni saatuani ilokseni huomasin, että siltähän puuttuu vasen takakenkä! D: No ei siinä mitään lähdimme kävelemään tallia kohti hevosten kanssa ja huomaan kävellessämme että ei voi olla totta Laura miltein ontui kengätöntä jalkaansa! Kävellessään soratiellä se meiaan välillä hypähti kun sora oli vähän isompaa ja kivet osuivat kavioon. Kävely oli siis hyvin hidasta ja vaivalloista koko matka takaisin tallille (n.1 km).

Tallilla sitten kun muut hevoset jätettiin ulos otin Lauran sisään ja tarkisteltiin tallinomistajan kanssa kaviota. Mitään sen kummempaa ei löydetty, mutta koska Laura on aina ollut todella epäpuhdas ilman kenkää ollessaan soitimme kengittäjälle ja hän sanoi tulevansa mahdollisimman pian. Noin puolen toista tunnin päästä kengittäjä sitten saapui ja Lauralle saatin kenkä jalkaan. Kengittäjäkään ei huomannut jalassa mitään erikoista, joten illalla tuntien jälkeen oli tarkoitus ratsastaa. Käväisin tässä välissä siis kotona syömässä ja sitten takaisin tallille.

Harjailin Lauran kaikessa rauhassa ja heitin varusteet niskaan. Tuntien loputtua suuntasimme sitten kentälle, missä Laura vaikutti edelleen melko normaalilta. Hyppäsin sitten selkään ja aloin tekemään ympyröitä kulmiin ravissa, minkä jälkeen nostin ravin, jossa tarkoituksena oli jatkaa samaa tehtävää. Kovin pitkälle ei kuitenkaan päästy, sillä heti ensimmäisillä ravi askeleilla huomasin jonkin olevan pielessä. Ravi oli todella epäpuhtaan tuntuinen, joten otin heti takaisin käyntiin ja pyysin tallinomistajan kentälle katsomaan. Hän sanoikin, että ravi oli hyvin epäpuhdas ja kehotti vain kävelemään tämän päivän. Kävelin kentällä yli puolituntia tehden vain kaikenlaisia kiemuroita, jotta jalkavertyisi ja tottuisi liikkeeseen. Tarkisteltuamme käyntiä jonkin aikaa huomasimme, että Laura nosti vasemman takajalan aina maasta liian aikaisin niin, ettei sen pohja kunnolla edes osunut maahan vaan se astui vain kärjelle.

Noh päätimme, että maanantain kävelyn jälkeen jalka oli jo selvästi vertynyt ja tallissa Laura seisoikin jo koko kavion päällä. Tiistain valmennus häämötti siis vain yhden yön päässä, joten olisi miltein mahdotonta, että Laura olisi täysin kunnossa seuraavana päivänä, mutta siltin saavuimme tallille tiistai aamuna aikaisin tarkistamaan tilanne ja kaikki näytti olevan hyvin ja Laura jo astuikin koko kaviolle.

Valmennukseen siis mentäisiin sormet ristissä, sillä edellis päivänäkin ongelma tuli esiin kunnolla vasta ravissa. Pyysin siis valmentajaa katsomaan ravin molempiin suuntiin ja hän sanoi sen olevan ihan puhdas. Olin niin onnessani, että olisin voinut kiljua. Olin kuitenkin vielä hieman huolissani laukasta, joten valmentaja katsoi senkin ja sanoi oikean laukan olevan myöskin puhdas. Olin siis super innoissani, mutta ei... Vasen laukka koituikin meidän ongelmaksi ja se oli hyvin epäpuhdas ja tuntuikin hyvin oudolta heti selkään, joten otin heti käyntiin. Tallinomistajan kanssa siis pohdimme tilannetta pitkään, mutta hän näki parhaaksi ettemme ottaisi riskiä enkä minäkään halunnut tilanteen missään nimessä menevän pahempaan. Kävelin siis kenttää ympäri kun muut hyppäsivät hienoja ratoja ja kyllä siinä VÄHÄN harmitti. Sanoin vain itselleni, että ensi kerralla sitten, sillä pääasia on nyt, että Laura saadaan kuntoon.

Olen siis tullut siihen tulokseen, että minut on kirottu! Viimeksikin juuri ennen leirin alkua tulin kipeäksi ja nyt juuri ennen valmennusta Laura alkaa ontua. Aina siis kun odotan jotakin hevosjuttua oikein kovasti, joku tulee esteeksi. Argh ärsyttää!! :(

Seuraavien päivien liikutukseen kuuluu siis vain kävelyä ja mahdollisesti vähäistä ravia. Josko sillä tavoin jalka tottuisi taas kosketukseen eikä olisi enää niin arka... Joten toivotaan jalan nyt vain parantuvan ja koitan kirjoitella lisää jalan tilanteesta mikäli se parantuu tai menee pahempaan.