Huippua kohti

Pitkään mietittiin, mikä päivä olisi hyvä päivä estevalmennukselle, kun minä en päässyt hyppäämään enää keskiviikosta eteenpäin, kun lähdemme hollantiin, eikä Jennalle käynyt tiistai menojen takia ja maanantaina oli huono sää. Päädyimme siis keskiviikkoon huonosta sääennusteesta huolimatta. Keskiviikoksi oli siis luvattu hirveä tuuli (7-10m/s) ja sadetta koko päivälle.

Nyt siis lyhyesti postausta tämän päiväisestä estevalmennuksesta Jennan kanssa.

Aamulla heräsin kamalaan rankkasateeseen ja ulvovaan tuuleen. Olin jo ihan allapäin kun mietin kuinka emme huonon sään takia pääsisikään hyppäämään tällä viikolla. Sade kuitenkin alkoi pikku hiljaa aamun edetessä hiipumaan joten tallille suuntasin hyvissä ajoin ennen sovittua valmennuksen alkamisaikaa ystäväni Ainon kanssa, joka meitä tulisi kuvaamaan.

Kolme yllä olevaa kuvaa ovat hieman vanhempia, mutta jotenkin söpöjä niin päätin liittää ne tähän :))

Epäröiden suuntasimme laitumelle hakemaan Laura sisään ja helpotuksekseni se oli jo ehtinyt kuivumaan, vaikka jalat ja maha olivatkin melko kuraiset. Talliin siis vaan heppa ja sitten tarkistamaan kentän kunto. Käveltyämme kenttää ympäri jonkin aikaa tulimme Jennan kanssa siihen tulokseen, että tälle hieman märemmälle kentälle me kuitenkin esteet raahattaisi. Hiekka oli osittain hyvinin irti pohjasta ja alku käyntejä kävellessäni onnistuinkin jo uppoamaan hiekkaan nilkkoja myöten. Esteitä ei kuitenkaan näille märemmille kohdille laitettu vaan harkittiin tarkkaan missä kohtaa oli kuivempaa niin että niihin voisi turvallisesti esteitä laittaa.

Teimme alkuverkat itsenäisesti, jonka jälkeen valmentaja tuli vielä tarkistamaan esteiden välit ja nostamaan ne oikeille korkeuksille. Tehtävät olivat taas melko saman laisia kuin edeltävissä valmennuksissa. Aluksi aloimme siis tulla laukassa molemmista suunnista kahta kavalettia alapitkällä sivulla, joiden väliin tuli (muistaakseni) kolme laukkaa. Tähän tehtäävään lisäsimme pian kaarevalla uralla olevat kavaletit ja tulimme näitä neljää pienenä ratana. Seuraavaksi taas keskellä olevaa kolmen esteen jumppasarjaa, johon tuli aina yksi laukka esteiden väliin. Kun tämä oli tultu onnistuneesti muutaman kerran tultiin vielä kaarevat urat kavaletti-pysty ja kavaletti-okseri yläpitkältä sivulta, jotka olivat n. 50cm korkeita, jonka jälkeen siirryttiin pieneen rataan.

Rata oli vieläkin aika lyhyt kun ei kenttäkään kovin suuri ole niin, että siihen mitään huippu pitkää rataa saisi rakennettuakaan, joten ensin tultiin yläpitkän sivun pysty-okseri, josta piti kääntyä tiukka käännös kavaletti-pysty (tämän unohdin ensimmäisellä kerralla), jonka jälkeen alapitkänsivun kavaletit korotettuina ja siitä jumppasarjalle. Ensimmäisellä yrityksellä siis unohdin radan, mutta toisella kerralla saatiin päälle jo kiva ratalaukka ja esteetkin ylitettiin oikeassa järjestyksessä! ;D

Lopuksi korotimme 50cm pystyä ensin 60-70 senttiseksi, sitten 80 ja viimeiseksi tultiin pystyä jo 90cm korkuisena! Lopetimme kun pääsimme siitä muutaman kerran onnistuneesti yli, jotta saatiin lopetettua varmasti hyvään suoritukseen. Olin Lauraan niin super ylpeä valmennuksen loputtua, että nyt voin iloisin mielin jättää sen muutamaksi päiväksi muiden hoiviin.

Lauralla kaikki koivet ilmassa, mutta minä tiiviisti penkissä ;DD

Ei olla 90cm hypätty kun peräti kerran ennen, joten olin super tyytyväinen kun Laura meni hyvin :))

Rentoa menoa

Tänään jo tallille mennessäni ajattelin etten jaksaisi kauheasti mitään ihmeellistä tehdä. Joten siis tallille tultuani päätin mennä ilman satulaa ja ihan vaan pieniä kiemuroita kentällä ja pientä maastoilua. 

Jo harjaillessani ja varustaessani, Roobert melkein nukkui. Se oli hyvin väsynyt ja laiskan oloinen. Joka luultavasti johtuu siitä että se joutuu nukkumaan yksin laitumella kun kaverit nukkuu tallissa joten sen täytyy koko ajan vahtia ympäristöä jolloin se ei saa nukuttua ollenkaan. Laitumellakin se vain torkkui kun hain sen. 

"Iiks mami, nä itikat syö mut!!"

Heti kun pääsin kentälle Roobert laiskistui ja juuri ja juuri sain sen edes kävelemään. Pieniä ravi pätkiä otin, mutta kun ei siitä mitään meinannut tulla päätin lähteä hieman maastoilemaan. 

Maastossakin Roobert oli laiska, mutta ei onneksi ihan niin laiska kuin kentällä. Ravailin pieniä pätkiä, mutta kävelin vain suurimmaksi osaksi. 

Voi että nää meijän maastot on vaan niin ihania! 

Missä mun jalat ihan menee?? xD

Tuossa vielä muutamia kuvia maastosta :)